Kattopinnoittajan kesäpäiväkirja osa 5 – Haloo Helsinki!

Oikein lämpimästi tervetuloa takaisin blogin pariin! Tämänkertainen blogikirjoitus on kesän musta lammas, joka pinnoitusporinoiden sijaan keskittyy Helsingissä järjestettyihin virkistyspäiviin.

On heinäkuun 13. päivä. Istun Oulun lentoasemalla ja katselen ikkunasta kiitotiellä rullailevia koneita. Mielessä pyörii sanoitukset Lentäjän pojasta. Seuranani on parhaillaan lomaileva asennusvastaavamme Jani Koski, nykyisin Loma-J ja Oulun kolmas asentajamme Joona Sääskilahti eli Keski-J. Asennuspäällikkömme Iso-J, Joel Niskanen, lähti matkaan jo päivää aiemmin. Larin piti lähteä Ylikiiminkiin kastelemaan mummon horsmia, joten hän ei reissuun päässyt. Kuuleman mukaan myös Seinäjoen Niko ja Timppa jäivät tangomarkkinoille tanssimaan virolaista letkajenkkaa.

On aikainen aamu ja lennon lähtöön on hetki aikaa. On perjantai 13.päivä ja, koska olen ilmeisesti epäilyttävän näköinen hiippari, sain nakella turvatarkastuksessa partavaahdot, hammastahnat yms. roskiin. Tästä lievästi taikauskoisena tarkistan, että edes tili on tullut. Kutsu kuuluu ja ihmiset ryntäävät koneeseen kuin karjalauma posliinikauppaan. Istahdamme omille paikoillemme ja kone kirmaa vauhtiin. Viime lennosta on kulunut hetki aikaa, enkä muistanutkaan, että kyseinen vehje lähtee aavistuksen rivakammin kuin mummo pelikoneelta.

Lentokentältä otamme taksin Tuusulan hallille, josta virkistyspäivät alkavat. Näin etelässä kaikki on suurta ja ihmeellistä ja sen huomaa myös hallille saapuessa – kyseinen paikka on nimittäin suojattu korkeammilla aidoilla kuin Naton päämaja. Portti on myös lukossa, eikä sen päällä oleva piikkilanka-aita pahemmin houkuttele kiipeämään. Vaikka lyömme viisaat päät yhteen ja mietimme tovin erilaisia murtautumisvaihtoehtoja, rälläkästä muurinmurtajaan, päätämme mennä helpoimman kautta ja kysyä ovikoodin. Myös hallin ovi on tiiviisti lukossa ja saamme odotella oven ovenavaajaa pihalla. On myönnettävä, että hallilla oli turvatoimet kohdillaan, vastaavia ei varmaan ole edes Euroopan keskuspankissa.  Hallille saapuu porukkaa Suomen jokaiselta toimipisteeltä mm.  Porista, Turusta, Seinäjoelta ja Lahdesta. Kun porukka on kasassa, hallilta lähtee yhteinen bussikuljetus Helsingin Hernesaareen heti, kun pääsemme tuosta portista ulos. Ulosmeno on nimittäin vähintään yhtä hankala operaatio kuin sisälle pääsy.

Bussissa on tunnelmaa kuin Kuopion kalatorilla helmikuussa, eikä mene aikaakaan, kun ollaan perillä. Paikalle on rakennettu katukiekkokaukalo ja pari muonitustelttaa sekä penkkejä ja pöytiä. Alkurituaalien jälkeen porukka jaetaan kuuteen joukkueeseen ja kahteen lohkoon, jolloin turnaus pääsee liikkeelle. Aloitamme heti ensimmäisellä pelillä, jolloin karu totuus iskee vastaan. Päivä on kuumempi kuin hornan halsteri ja tuskanhiki virtaa pahemmin kuin aikanaan ala-asteella ihastukselle kirjettä kirjoittaessa. Pistettäköön sen piikkiin ensimmäisen pelin rökäletappio. Street hockey on muutenkin lajina yllättävän haastava, sillä epätasaisella alustalla pallo pomppii kuin naisen mieliala kenkäkaupassa. Päivä jatkuu eteenpäin tasaisien pelien merkeissä ja lopulta päädymme neljännelle sijalle. Voitto meni ansaitusti Jypinkylään ja komean pystin lisäksi voittajajoukkue sai pelata hyväntekeväisyysjoukkue Pietarinkadun Oilersia vastaan, joka koostuu eri julkisuuden henkilöistä. Tällä kertaa mukana olivat mm. Niklas Hagman, Ari Vallin ja Eero Somervuori. Vaiherikas hyväntekeväisyysottelu päättyy lopulta Pietarinkadun niukkaan voittoon. Mukavaa oli huomata, että ottelu houkutteli paikalle myös ulkopuolisia ihmisiä.

Turnauspaikalta lähtiessä suuntaamme Löylyyn, jonka saunatilat on varattu pariksi tunniksi yksityiskäyttöön. Kovan urheilusuorituksen jälkeen on mukava vain istuskella ja parantaa maailmaa. Saunassa kuulee myös monenlaista lapsuusmuisteloa. Aikanaan naapurin setä kuulemma tulistui pahanpäiväisesti, kun häneltä yritti ilmakiväärillä ampua sikarin suusta. Kyseinen kuti kun osui keskisormeen.

Löylyttelyjen jälkeen matka jatkuu Helsingin keskustaan, ravintola Teatteriin, josta on varattu yksityinen loossi käyttöömme. Paikalla on notkuva buffetpöytä ja samalla osa porukasta aloittaa paikkaamaan urheilullisen päivän aiheuttamaa nestevajausta tuopillisilla vaapukkamehua. Ruuat ovat kerta kaikkiaan herkullisia. Lähes yhtä hyvää lihaa muistan viimeksi syöneeni vuonna 2013 Petäjäveden nuotiopaikalla. Syömme mahat täyteen ja koska päivälle on venynyt jo mukavasti pituutta, lähdemme Oulun porukalla talsimaan kohti hotellia, muiden jäädessä jatkamaan iltaa. Hotellilla vielä ennen nukkumaanmenoa isken kylpyammeen täyteen lämmintä vettä. Kylpiessä on yllin kyllin aikaa miettiä sitä, kuinka tyhmä suomalainen ihminen lopulta on. Ensin hän pelaa päivän katulätkää karmeassa helteessä, sen jälkeen saunoo pari tuntia karmaisevan kuumassa hikimajassa ja lopulta vielä päivän päätteeksi keittää itseään kuumassa kylpyammeessa.

Ohjelma jatkuu lauantaiaamuna hotelliaamupalalla ja siirtymisellä kauppatorille, josta risteilypaatti lähtee liikkeelle. Risteily kiertelee Helsingin ympäristöä ja sen eri nähtävyyksiä. Myönnettävä on, että Suomenlinna saattaa olla hieman Toripolliisia viihdyttävämpi nähtävyys. Risteilyn lounas on armottoman hyvä, jonka vuoksi sitä täytyy ottaa pari santsilautasellista. Lounaalla kuulen myös tarinan sipoolaisesta puuhun rakennetusta metsästyskopista, joka huojuu pahemmin kuin humalainen nuorallatanssija. Kyseinen koppi on kuulemma niin järisyttävä elämys, että parkkiintuneenkin metsämiehen sydän pysähtyy vähintään kolme kertaa sinne kiivetessä.

Risteilyn ohjelmaan kuuluu myös alkukesän onnistujien palkitseminen. Palkintoja jaettiin kahdessa eri luokassa, valmistuneiden kohdemäärien sekä pinnoitusneliöiden mukaan. Kohdemäärissä täysin ylivoimainen ja ansaittu voitto meni Lahden asentajalle, Eetu Majurille. Neliömäärien mukaan jaettavissa palkinnoissa oululaisten lippu pysyi korkealla, sillä voittoon pyyhälsi Joona. Pinnoitusparini Lari oli toinen ja allekirjoittanut oli kolmas. Palkinnot ovat varsin muhevaa luokkaa, sillä voittajat ja kakkoset saavat valita 800e matkalahjakortin tai kotiteatterisetin väliltä. Tämän lisäksi kaikki voittajat saivat laukun, lähestulkoon hehtaarin kokoisen pyyhkeen, sekä lippalakin.

Palkintojenjaon jälkeen laiva suuntaa hiljalleen kohti satamaa. Siirryn laivan keulaan katselemaan aavaa ulappaa. Aurinko paistaa ja vastaan puhaltaa lämmin kesätuuli. Suljen silmät ja nautin hetkestä. Reissun järjestelijöille ei voi muuta sanoa, kun hattua nostaa, puitteet ovat olleet komeat, ruoka erinomaisen hyvää, kelit erinomaisia sekä meininki rentoa ja mukavaa. Ainoan miinuksen antaisin kuorsaavasta hotellitoverista. Yllätyksenä tulleen pinnoituskisan kolmossijan myötä, reissu antoi myös suuntaa elämälle. Valittavana vaihtoehtona on 10 autonpesua, Netflix & Spotify -viihdepaketti tai kuntosalikortti. Näin sinkkumiehen näkökulmasta firma tarjoaa siis ensi syksylle kolme eri lähestymisvaihtoehtoa: ostaako jonkin jatkeen, jota käy viikon välein puunaamassa, alistuuko kohtaloonsa ja istuu talven kämpillä katsomassa romanttisia komedioita ja kuuntelemassa Siltsun Satulinnaa, vai lähteäkkö isolla itsetunnolla salille esittämään linnunjalkaista alfaurosta. Päätös on hankala, eikä sitä pysty hetkessä tekemään. Onneksi on viikko aikaa.

 

Kiitos!

-Juuso Tauriainen

Back to top