Kattopinnoittajan Kesäpäiväkirja osa 4 – Puolivälin paikkeilla

Tervetuloa blogin pariin!

Vaikka viime blogissa tuli jo jauhettua Seinäjoesta ja Etelä-pohjanmaasta, jauhetaan hieman lisää.

Pikkupoikana minulla oli tapana käydä enon kanssa ralleissa. Kerran sattui niin, että erään naapurimaan kansalaiset menivät kielletylle katselualueelle ja tämän myötä koko EK oli vaarassa peruuntua. Tulipalon lailla katsomossa leimahti tuota kansalaisuutta kohtaan viha, jota lietsoi eräs eteläpohjalainen karkeakielinen rantahärkä. Hiukan vaapukkamehua ottaneena häneltä löytyi kielitaitoakin sen verran, että sai mielipiteensä varmasti kaikkien kuuluville. Pikkupojan mieleen on ikuisesti painunut se, kuinka komeasti tuon eteläpohjalaisen karjun paiskaama, eväskorin pohjalla päivän lojunut mehevä luumu, posahti tuota kielletyllä alueella seisovaa virolaisherraa takaraivoon. Loppu onkin historiaa. Tästä jäi pieni pelko siitä, ovatko kaikki eteläpohjalaiset yhtä karskeja. Eivät ole.

Sain lopullisen vastauksen kysymykseen, kun kävimme uudemman reissun Seinäjoella, pinnoittamassa edellisen reissun aikana pestyn kohteen. Talonväen vieraanvaraisuus oli niin omaa luokkaansa, ettei voinut kuin vierestä ihmetellä. Seinäjoki on tunnettu monista kesäkissanristiäisistään, joten hotellia ei ollut tiedossa. Niinpä talonväki tarjosi iltapalan, saunan, yösijan ja vielä kaiken kukkuraksi aamupalan kaikilla hörsteillä. Näin poikkeuksellinen vieraanvaraisuus oli uskomattoman hienoa, emmekä Larin kanssa voineet kiittää muuten, kuin tekemällä pinnoituksen viimeisen päälle.

Seinäjoen hallilla oli myös tutut Niko ja Timppa, joilla oli jo viime kesänä tapana kritisoida eväsvalintojani. Syön kuulemma niin paljon banaania, että evoluutioteoria kulkee kohdallani väärin päin. Tällä menolla olen ennen elokuun loppua teorian lähtöpisteessä. Paha on kuitenkin pilkkaajan palkka ja hetkeä myöhemmin poijjilla kaatuu maalipurkki hallin pihalle. Seuraamme Larin kanssa siivousoperaatiota hetken aikaa ja lähdemme sen jälkeen uutta työmaata kohti. Illalle jäi hetki aikaa, joten kävimme kaupungilla kikkailemassa. Eteen osuneella paikallisella oli heitettävänä yllättävän hankala kysymys, sillä iänikuinen ”ookko nää oulusta, pelekääkkö nää polliisia” kysymys oli vaihtunut muotoon ”ookko nää Oulusta, kakkaakkonää altaaseen?” Vastaus: Kyllä/ei.

Seinäjoella hoidamme myös toisen pinnoituksen ja ajelemme edellisen reissun kohteelle Vaasaan. Reklamaatioilta on tässä hommassa hankala täysin välttyä, mutta niiden nopea ja asiallinen hoitaminen kuuluu työnkuvaan. Tällä kertaa itse pinnoitus on kunnossa, mutta palautetta tuli pesuveden sotkemasta asfaltista. Hinkkaamme pihasta omat ja vieraat sotkut, kunnes asfaltti kiiltää kuin Beduiinin sandaali linnanjuhlissa. Matkaa jatkaessa hoidamme samalla reissulla myös toisen rekkukäynnin. Tai ainakin yritämme. Kokkolassa ei ollut satanut yli kuukauteen, mutta heti, kun Lari sai maaliruiskun kahvasta kiinni, alkoi sellainen sadekuuro, että kalatkin uivat vastaan. Tämän myötä saimme käydä myöhemmin uudemman reissun Kokkolassa.

Kesäkuusta ei ihmeemmin jälkipolville kerrottavaa jäänyt; ensimmäinen viikko meni totaalisesti käteen kelien myötä ja yksi kohde oli pakko peruuttaa heikkojen aluskatteiden vuoksi. Asiakas oli onneksi ymmärtäväinen asian suhteen ja vaikka hän autokauppias olikin, ei suostunut ostamaan juuri sisäänajettua (550tkm) Fordiani, vaikka kovasti kauppasin. Jätteenpolttolaitos olisi kuulemma osuvampi paikka ko. värkille.  Kesäkuussa aikaa meni myös muiden asioiden hoitamiseen, kuten tiilien hakuun ja hallin sekä auton siivoukseen. Tämän myötä kesäkuun pinnoitussaaliimme jäi seitsemään kohteeseen, joten toukokuun lukemiin emme päässeet.

Kaiken kaikkiaan alkukesä on ollut kuitenkin varsin hyvä viime vuoteen verrattuna. On jotenkin outoa pysähtyä ajattelemaan sitä, että työkesä on jo puolivälissä. En ole vielä työntämässä joulukinkkua uuniin, mutta tyly fakta on se, että tästä hetkestä eteenpäin alkaa tämä työkesä Titaniciakin hitaammin kääntymään ehtoon puolelle. Sitä ennen on kuitenkin tiedossa vielä valtavasti töitä, uusia kokemuksia ja uusia tarinoita.

-Juuso Tauriainen

Back to top